lauantai 26. joulukuuta 2009

Stephen King - Tapahtumapaikkana Duma Key

Duma Key 2008
Tammi 2009
639s.

Hii, olipa ihanaa saada lukea uutta Kingiä. Päähenkilönä on Edgar Freemantle, joka rakensi edellisessä elämässään taloja. Rakennuksia. Sitten työmaalla sattuu onnettomuus, jonka jälkimainingeissa vaimo lähtee lätkimään ja Edgar vaipuu masennukseen hädin tuskin onnettomuudesta selvinneenä käsipuolena. Hän lähtee toipumaan Duma Keyn lähes autiolle saarelle. Siellä hän löytää piilevät taitelijan kykynsä, ja saarella alkaa tapahtua kummia (=lue: yliluonnollisia asioita). Kohtalot nivoutuvat yhteen ja totuus paljastuu pala palalta..

Ensinnäkin, odotin tältä kirjalta enemmän. Odotin, että se olisi pelottavampi, hyytävämpi ja jotenkin enemmänkin kingimäinen. Petyin hieman.. Mutta pidin kirjasta kuitenkin. Aika paljon, koska ahmin sen hyvin nopeasti sitten kun minulla lopulta oli aikaa keskittyä ainoastaan lukemiseen (ah joulunpyhiä!). Odotin koko ajan, että koska se tarina oikein lähtee käyntiin, vetämään, ja odotin sitä vielä melkein puolivälissä kirjaa. "Se juttu" ei oikein ottanut tullakseen.. Tarina ja maailma olivat kyllä hyvin erikoisia ja taitavasti luotuja, äimistyn ties kuinka monennen kerran Kingin mielikuvituksesta. Miten hän osaa luoda jotain tällaista! Yliluonnollisesta tulee niin mahdollisen tuntuista, toki se ei tässä kirjassa tuntunut niin vahvasti kuin vaikkapa Liseyn tarinassa. Maalaamisesta tuli luonnollisesti mielleyhtymiä Naisen raivoon - ensimmäiseen Kingiltä lukemaani kirjaan. Hauskaa, etttä maalaaminen on pääosassa toisessakin kirjassa. Edgar Freemantle oli mielenkiintoinen tyyppi, mutta oma lemppari oli varmaankin herra Wireman, joka oli Edgarin naapuri Duma Keyssä.

Tätä lukiessa kaikki henkilöt, paikat ja asiat pystyi näkemään todella selkeinä ja.. tarkasti tietynlaisina mielessään. Pidin siitä.. Jos tästä tehtäisiin elokuva, niin tohtori Kamenin täytyisi kyllä olla juuri kuvittelemani näköinen, tai pettyisin kovasti. Oli mukavaa huomata, että vaikka tämä ei Kingin parhaita tarinoita ollutkaan eikä hänelle ominainen kirjoitustyyli puskenutkaan niin vahvana läpi, pystyin kuitenkin eläytymään kirjaan ja tarinaan voimakkaasti. Tätä edeltävä lukukokemukseni Kingiltä oli Liseyn tarina, joka vaikutti minuun kyllä todella voimakkaasti. Sinänsä ei ole siis ihme, että tämä tarina ei yltänyt niin korkean riman yli. Mutta tykkäsin, ja luen varmasti joskus uudestaankin. Tarinassa oli niin paljon pieniä yhteyksiä ja haaroja, joista ei kaikista saanut selkoa ensimmäisellä lukukerralla. Toisella kerralla kirjasta saa varmasti vielä jäsennellymmän kokonaiskuvan. Mutta lyhyesti, pidin, vaikka odotinkin parempaa. Lukekaa, jos pidätte Kingistä, ja jos ette ole koskaan lukeneet Kingiä, aloittakaa jostain muusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti