Projekti!

Olen unohtanut päivittää lukuprojektiani. Pienen pientä edistystä on tapahtunut, vihreällä korostetut olen saanut luettua! ensi vuonna saan toivottavasti loputkin luettua...

A. W. Yrjänä - Arcana & Rota

C. S. Lewis - Narnia: kaikki tarinat

Dan Brown - Da Vinci -koodi

Diane Setterfield - Kolmastoista kertomus

George McCavin - Lajinsa viimeiset

Hilja Valtonen - Vaimoke

Hilja Valtonen - Hätävara

Ilmari Vesterinen - Geishan maailma

Irvine Welsh - Mestarikonkkien sänkykamarisalaisuudet

James Patterson - Pahan kidassa

Jo Rees - Kostajattaret

Joanne Harris - Pieni suklaapuoti

Joanne Harris - Karamellikengät

Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa

Knup Dahlerup - Orleansin neitsyt

Kiti Kokkonen - Terveisin Karo

Lena Einhorn - Ninan matka

Lian Hearn - Otorin klaanin tarina I, Satakielilattia

Miika Pölkki & Heikki Valkama - Umami

Mikko Rimminen - Pussikaljaromaani

Orvokki Autio - Pesärikko

Paulo Coelho - Alkemisti

Pirjo Suvilehto - Vihreä tee

Rostislav Holthoer - Muinaisen Egyptin kulttuuri

Stefan Einhorn - Ihmisen tehtävä

Stephen King - Kirjoittamisesta

Stephen King - Se

Steve Lowe & Alan McArthur - Onko minussa jotain vikaa vai onko kaikki paskaa?

Tadeusz Borowski - Kotimme Auschwitz

Arthur Golden - Memoirs of a Geisha*

Bram Stoker - Dracula*

Candace Bushnell - Lipstick jungle

Charles Dickens - A tale of two cities

Charles Frazier - Thirteen moons

Charlotte Brontë - Jane Eyre

Emily Brontë - Wuthering heights*

Frances Hodgson Burnett - The little princess*

Grimm's Fairy Tales

Jane Austen - Pride and prejudice*

The collected works of Oscar Wilde

William Shakespeare - Romeo and Juliet

Finskt krig, svenskt arv. Finlands historia genom nyckelhålet

J. R. R. Tolkien - Sagan om de två tornen*

J. R. R. Tolkien - Sagan om konungens återkomst*

Jan Guillou - Ondskan*

Örjan Persson - Vargspåret

Tulipas sekava. Noh, tämä lista onkin enemmän minua itseäni varten :)

Joulu!

Sainpas joululahjaksi yhden kirjan, jonka olen halunnut lukea sen ilmestymisestä asti. Kyseessä on siis Jo Rees - Kostajattaret. Sivuja on 510, joten lukemista riittää ihan mukavasti. Saatanpa tarttua tähän seuraavaksi..

Lisäksi sain Heli Laaksosen Pursun, jossa on pieniä tarinoita. En ole koskaan lukenut mitään Laaksosen kirjoittamaa eikä tämäkään näin etukäteen kauheasti kiinnosta, mutta voihan tuo olla hauskakin!

Kuva ja kuva

Stephen King

Rakastan Kingin kirjoja, mutta masennun aina kun tajuan, kuinka vähän olen niitä oikeasti lukenut. Päätin siis listata lukemani kirjat aikajärjestyksessä saadakseni käsityksen oikeasta määrästä.

Naisen raivo (Rose Madder)

Uinu, uinu lemmikkini (Pet Sematary)

Tulisilmä (Firestarter)

Ihmissuden vuosi (Cycle of the Werewolf)

Maantievirus matkalla pohjoiseen: 14 kolkkoa tarinaa (Everything's eventual)

Musta torni I : Revolverimies (Dark Tower I : The Gunslinger)

Julma leikki (Gerald's Game)

Tukikohta (The Stand)

Kuulolla (Cell)

Liseyn tarina (Lisey's Story)

Carrie

Tapahtumapaikkana Duma Key (Duma Key)

Ei niitä ollut kuin 12 :(

Lisäksi oon aloittanut aika montaa kirjaa, mutta en oo päässyt joko alkua pidemmälle tai sitten jossain keskivaiheilla oon keskeyttänyt. Oon ehkä lukenut vähän huonossa tilanteessa niitä lukiessa, hommaa ollut liikaa tai fiilis väärä. Aion kuitenkin lukea ne loppuun asti, kunhan saan ne taas käsiini! Intoa on laskenut sekin, että kirjaston tuhanteen kertaan luetut kirjat on jotkut ollut niin iljettävässä kunnossa, että en olekaan halunnut lukea niitä.

Christine, tappaja-auto (Christine)

SE (IT)

---näissä kahdessa pääsin aika pitkällekin---

Musta torni II : Kolme korttia pakasta (Dark Tower II : The Drawing of the Three)

Epätoivon kaupunki (Desperation)

Piina (Misery)

Lisäksi multa löytyy omasta hyllystä Kirjoittamisesta (On writing), jota en ole vielä ehtinyt lukemaan. Kingittää, kingittää..harmi kun mulla ei ole täällä vanhemmilla yhtään lukematonta Kingin kirjaa. Seuraavaksi haluaisin ehkä lukea Unensieppaajan (Dreamcatcher) ja Cujon, jahka löydän sen jostain.

Haaste

1. Mikä itketti?

Hmm.. Alexandra Ripley - Scarlett, Stephen King - Liseyn tarina, Stephenie Meyer - Eclipse. Ja saattoi olla myös Cecelia Ahern - P.S. Rakastan sinua

2. Mikä nauratti?

Ei sitä nyt ihan jatkuvasti tapahdu, mutta ainakin Irvine Welsh - Porno ja Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille. Sitten tietysti Potterit!

3. Mikä oksetti?

En ehkä ole törmännyt sellaiseen kirjaan vielä.

4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit?

Scarlett (Margaret Mitchell - Tuulen viemää), myös Lisey Liseyn tarinassa (Stephen King)

5. Minkä kirjan jätit kesken?

Oon pyrkinyt välttämään sitä viime aikoina, mutta nuorempana on tullut jätettyä enemmänkin kirjoja kesken. Émile Zolan Nana oli jotenkin niin turhauttavaa tekstiä, että sen jätin kesken. Kesken on myös edelleen viime keväältä Dostojevskin Idiootti, mutta aion kyllä kahlata sen loppuun asti. Puolustukseni: pääsykoerumbassa en jaksanut lukea niin monimutkaista tekstiä.

6. Minkä kirjan toivot jättäneesi kesken?

Ei sellaisia nyt kauheasti ole.. Mä ajattelen niin, että kaikki kirjat (lähes:) ansaitsee tulla luetuksi. Joku on nähnyt sen vaivan, että on ne kirjoittanut, niin on ikävä jättää keskenkään. Mutta pienempänä luettu Kirkon piru ja sen jatko-osa oli kyllä vähän inhoja, oisin voinut jättää silloin hyvissä ajoin kesken ja lukea myöhemmin.

7. Minkä kirjan luit uudestaan?

Kaikki Potterit

Frances Hodgson Burnett - Pikku prinsessa

Matt Dickinson - Huipulle

Melvin Burgess - Hepo

Nummelan ponitallit ja Nea-kirjat

Mette Newth - Pimeä valo. Nyttemmin en oo lukenut pitkään aikaan uudestaan mitään kirjaa, oon hankkinut vain uusia tuttavuuksia.

8. Minkä kirjan luit, muttet kehtaa paljastaa sitä (paitsi mulle nyt kahden kesken kun sitä vartavasten kysytään)?

Nääh.. Twilightit, mutta niistä kyllä tietää aika moni, joten se ei ole mikään mojova paljastus. Luin joku vuosi sitten Siskodisko-sarjan kirjoja, se ehkä vähän nolottaa koska olin kuitenkin jo 18-vee siinä vaiheessa :]

9. Mitä kirjaa suosittelet?

Margaret Mitchell - Tuulen viemää

Nicholas Evans - Hevoskuiskaaja

Cecelia Ahern - P.S. Rakastan sinua

Sirkka-Liisa Lehtinen - Kotihommat haltuun

Stephen King - Uinu, uinu lemmikkini (ja monet muut, mutta tuosta on helppo aloittaa)

10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)?

Tässä vaiheessa sellaisia kirjoja, joiden lukemisesta voisin olla ylpeä, on vielä harmittavan vähän :(

Hiukkasen ylpeä olen kuitenkin näistä:

Mika Waltari - Sinuhe, egyptiläinen

Margaret Mitchell - Tuulen viemää

Erinäiset klassikot, kuten Frankenstein, Baskervillen koira, Dracula, Tohtori Jekyll ja herra Hyde..

Franz Kafka - Mies joka katosi

Stephen King - Tapahtumapaikkana Duma Key

Duma Key 2008

Tammi 2009

639s.

Kuva

Hii, olipa ihanaa saada lukea uutta Kingiä. Päähenkilönä on Edgar Freemantle, joka rakensi edellisessä elämässään taloja. Rakennuksia. Sitten työmaalla sattuu onnettomuus, jonka jälkimainingeissa vaimo lähtee lätkimään ja Edgar vaipuu masennukseen hädin tuskin onnettomuudesta selvinneenä käsipuolena. Hän lähtee toipumaan Duma Keyn lähes autiolle saarelle. Siellä hän löytää piilevät taitelijan kykynsä, ja saarella alkaa tapahtua kummia (=lue: yliluonnollisia asioita). Kohtalot nivoutuvat yhteen ja totuus paljastuu pala palalta..

Ensinnäkin, odotin tältä kirjalta enemmän. Odotin, että se olisi pelottavampi, hyytävämpi ja jotenkin enemmänkin kingimäinen. Petyin hieman.. Mutta pidin kirjasta kuitenkin. Aika paljon, koska ahmin sen hyvin nopeasti sitten kun minulla lopulta oli aikaa keskittyä ainoastaan lukemiseen (ah joulunpyhiä!). Odotin koko ajan, että koska se tarina oikein lähtee käyntiin, vetämään, ja odotin sitä vielä melkein puolivälissä kirjaa. "Se juttu" ei oikein ottanut tullakseen.. Tarina ja maailma olivat kyllä hyvin erikoisia ja taitavasti luotuja, äimistyn ties kuinka monennen kerran Kingin mielikuvituksesta. Miten hän osaa luoda jotain tällaista! Yliluonnollisesta tulee niin mahdollisen tuntuista, toki se ei tässä kirjassa tuntunut niin vahvasti kuin vaikkapa Liseyn tarinassa. Maalaamisesta tuli luonnollisesti mielleyhtymiä Naisen raivoon - ensimmäiseen Kingiltä lukemaani kirjaan. Hauskaa, etttä maalaaminen on pääosassa toisessakin kirjassa. Edgar Freemantle oli mielenkiintoinen tyyppi, mutta oma lemppari oli varmaankin herra Wireman, joka oli Edgarin naapuri Duma Keyssä.

Tätä lukiessa kaikki henkilöt, paikat ja asiat pystyi näkemään todella selkeinä ja.. tarkasti tietynlaisina mielessään. Pidin siitä.. Jos tästä tehtäisiin elokuva, niin tohtori Kamenin täytyisi kyllä olla juuri kuvittelemani näköinen, tai pettyisin kovasti. Oli mukavaa huomata, että vaikka tämä ei Kingin parhaita tarinoita ollutkaan eikä hänelle ominainen kirjoitustyyli puskenutkaan niin vahvana läpi, pystyin kuitenkin eläytymään kirjaan ja tarinaan voimakkaasti. Tätä edeltävä lukukokemukseni Kingiltä oli Liseyn tarina, joka vaikutti minuun kyllä todella voimakkaasti. Sinänsä ei ole siis ihme, että tämä tarina ei yltänyt niin korkean riman yli. Mutta tykkäsin, ja luen varmasti joskus uudestaankin. Tarinassa oli niin paljon pieniä yhteyksiä ja haaroja, joista ei kaikista saanut selkoa ensimmäisellä lukukerralla. Toisella kerralla kirjasta saa varmasti vielä jäsennellymmän kokonaiskuvan. Mutta lyhyesti, pidin, vaikka odotinkin parempaa. Lukekaa, jos pidätte Kingistä, ja jos ette ole koskaan lukeneet Kingiä, aloittakaa jostain muusta.

Joanne Harris - Pieni suklaapuoti

Chocolat 1999

Kuva

Oi, miten ihana kirja! Vaihteeksi tämäkin suomenkielinen pokkari on ollut mulla lainassa kaverilta monta vuotta..kiitos Kirstu, palautan sen nyt. Saatuani kirjaston kirjat luettua päätin tarttua tähän, ennen kuin saisin lukea omia kirjoja. Elokuvan olen nähnyt aiemmin ja se oli herkullinen. Kirja oli myös herkullinen, mutta lopulta aika erilainen kuin elokuva..olen iloinen että luin sen katsomisen jälkeen, muuten olisin varmaankin pettynyt. Vianne oli hurmaava, herkut olivat hurmaavia, kuvailut ja kirjoitustyyli olivat hurmaavia.. Ei tämä nyt sentään mikään lempparikirja ollut, mutta oikein mukava herkuttelutuokio :) Jatko-osa odottaa jo hyllyssä.

Irvine Welsh - Porno

Porno 2002

Otava 2004

Kuva

En sitten niin millään löytänyt netistä kuvaa kirjan siitä versiosta, joka minulla oli lainassa, joten herra Welshin kuva saa kelvata. Viimeinkin sain tämän kirjan käsiini! Porno on siis jatko-osa Trainspotting-kirjalle, josta on tehty myös elokuva. Trainspottingin lopussa hajonnut porukka (Renton, SickBoy, Begbie jne) alkavat hiljalleen taas päätyä yhteen, ja kostoa on ilmassa. Huumeita, alkoholia, paljon rahaa, rempallaan olevaa elämää..kiehtovaa, mutta en haluaisi itse ikinä elää sellaista. Loistava kirja! Vaikka ei kyllä niin sykähdyttävä kuin Trainspotting. Porno olisi ehkä antanut enemmän (hah hah), jos Trainspottingin lukemisesta ei olisi ollut niin kauan aikaa. Henkilöt ja niiden tekemiset oli alussa vähän hukassa, mutta kyllä se siitä lähti luistamaan. Kirjan pituus kun oli muistaakseni lähemmäs 500 sivua. Jos on tykännyt Welshin aiemmista kirjoista ja lukenut Trainspottingin, kannattaa ihmeessä lukea tämäkin! Muuten ei kannata kokeilla, tämä on aika omalaatuista tekstiä ;)

Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille

The Hitch-Hiker's Guide to the Galaxy 1979

WSOY, Loistopokkarit 2005

156s.

Kuva

"Mustan huumorin ja verbaalisen hurjastelun syövyttämä kulttikirja. 'Älä hätäile. Maapallo tuhotaan tänään.' Suuri ilveily käynnistyy, kun Hyper-avaruuden suunnittelutoimiston edustaja ilmoittaa Maan asukkaille aikomuksesta rakentaa aurinkokunnan halki avaruuden pikatie. Edustaja puhuu rauhallisesti: 'Valitettavasti planeettanne on raivattava rakennustöiden tieltä. Toimitus kestää hieman alle kaksi minuuttia. Kiitos.' Eloon planeettamme possauksesta jää ainoastaan Arthur Dent, joka pääsee huimalle matkalle pitkin Linnunrataa. Linnunradan työntekijän Ford Prefectin kanssa Arthur tutustuu avaruuden hallintaan, maisemiin ja tapoihin."

Taas yksi kirja, joka mun on ollut tarkoitus lukea jo kauan aikaa, jotenkin tämäkään ei vaan ole houkutellut kauheasti.. Ehkä mulla on joku henkinen barrikadi kaikkia tällaisia kulttikirjoja kohtaan? Auringonpalvoja86:n rohkaisemana lainasin kuitenkin tämän, eikä kyllä kaduta, että tuli luettua. Täähän oli oikean veikeä kirja! Ensimmäisten kappaleiden ajan kyllä ajattelin, että mitä hemmettiä, onpa typerä ja sekopäinen kirja.. Mutta sitten siihen tarinaan alkoi pikkuhiljaa tulla järkeä ja aloin ymmärtämään sitä hauskuutta. Tuli ihan sellainen olo, että voisivathan asiat näinkin olla ;) Huvittavin hahmo Marvin-robotti, ja kirjan ehkä paras keskustelu kuuluu näin:

"Onko tuo robotti sinun?" hän kysyi.

"Ei", vastasi ohut metallinen ääni kraatterista. "Minä olen minun."

"En tiedä, voiko sitä yleensä robotiksi kutsua", Arthur mutisi. "Se on pikemminkin jonkinlainen sähköllä toimiva murjotuskone."

Sähköllä toimiva murjotuskone! Aahhaah.. Kyllä piristi päivää :)

Kokonaisuudessaan siis varsin mainio kirja, ja ajattelin kyllä mahdollisesti lukea jatko-osiakin (?). Eikä tämä sittne ollut mitään überscifitekstiä, jos joku sitä kammoksuu.

Deborah Spungen - Nancy

And I don't want to live this life 1983

Gummerus 1993

380s.

Kuva

Deborah Spungen kertoo kirjassa tyttärensä Nancy traagisesta elämästä, joka kesti vain 20 vuotta. Nancy oli alusta asti hyvin vaikea ja erilainen kuin muut, ja hän teki perheensä elämästä mahdotonta. Myöhemmin hän alkoi käyttää huumeita, ja seurusteli Sex Pistolsin Sid Viciousin kanssa. 20-vuotiaana hänet löydettiin murhattuna hotellihuoneesta.

Tämä kuuluu niihin kirjoihin, jotka mun on ollut tarkoitus lukea jo vaikka kuinka kauan - keskustelupalstoilla on hehkutettu tätä niin paljon. Nappasin tämän sitten viimeinkin mukaani, vaikka se olikin kammottava ja likainen pokkariversio. Alkuun päästyä oli todella vaikea lopettaa, luin tätä junamatkalla Pohjanmaalle koko ajan. Tuli aivan pöllämystynyt ja hengästynyt olo.. Järkyttävintä tässä on se, että tarina on täysin totta! Aivan käsittämätöntä. Hirvittävä tarina.. Nancy on pumpattu varhaisesta lapsuudesta asti täyteen lääkkeitä, ja sitten ihmetellään, miksi hän on aivan sekaisin. Lääketiede ja lääkärit ovat kehittyneet ihan valtavasti 60-luvulta.. Nancy oli todella aivan hirvittävä (anteeksi) ja moniongelmainen lapsi, mutta tarinasta käy kyllä ilmi myös hänen ajoittainen valloittavuutensa. Perhe on joutunut kestämään aivan mahdottomia taakkoja.. ihme että se pysyi kasassa.

Pokkarin takakansiteksti on muuten todella typerä: "Nancy on äidin tuskasta syntynyt kirja. Se on järkyttävä dokumentti itsetuhoon pyrkivästä nuoresta tytöstä. Se on rehellinen puheenvuoro niiden vanhempien puolesta, joilla on ns. vaikeita lapsia. Samalla se on äidin silmin kerrottu riipaiseva rakkaustarina - Nancyn ja Sex Pistols -yhtyeestä tunnetun Sid Viciousin tarina - joka päättyi murhenäytelmään ja sensaatiolehtien otsikoihin." Siis mitä hemmettiä, puheenvuoro niiden vanhempien puolesta, joilla on NS. vaikeita lapsia?? Ei noin voi kirjoittaa kirjan kanteen, ns. :D Etukannessa lukee myös "järkyttävä huumetarina rockmaailmasta". Blaah..ettekö yhtään parempia myyntilauseita keksinyt. Ärsyttää, kun kansissa jotenkin painotetaan tätä Sid Vicious -puolta, mutta se oli hyvin pienessä osassa kirjassa, eikä läheskään niin kiinnostava kuin Nancyn aikaisemmat vaiheet. Joka tapauksessa, tosi vaikuttava kirja jonka lukemista todellakin suosittelen!

Yllätyin muuten Nancyn ulkonäöstä.

A. J. Jacobs - Raamatullinen vuosi - yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamattua mahdollisimman kirjaimellisesti

The year of living biblically: One man's humble quest to follow the Bible as literally as possible 2007

Nemo 2008

448s.

Kuva

Raamatullinen vuosi kertoo amerikkalaisesta toimittajasta, joka päättää lukea Raamatun kannesta kanteen ja kirjoittaa muistiin kaikki sieltä löytyvät käskyt ja ohjeet, joita on yli seitsemänsataa. Vuoden ajan hän yrittää noudattaa niitä mahdollisimman tarkkaan ja kirjaimelliseti (ei tosin kaikkia sääntöjä yhtä aikaa). Hän ei ole mitenkään erityisen uskonnollinen ihminen, mutta löytää itsestään yllättäviä uusia puolia, kun kuukaudet kuluvat. Kirjoittaja haluaa ymmärtää, miksi uskonnolliset säännöt ovat syntyneet ja miksi niin monet nykymaailmassa vetoavat niihin.''

Törmäsin tähän kirjaan ihan sattumalta Ilpoisten kirjastossa, ja halusin heti ehdottomasti lainata sen. Vaikutti etukäteen sen verran kiinnostavalta, ja sitä se kyllä olikin. Käsittämätöntä miten outoja sääntöjä Raamatusta löytyy! Kirjassa on myös kuvia siitä, miten Jacobsin ulkonäkö muuttuu vuoden aikana (parta ja pulisongit kasvaa ja alkaa rehottaa, valkoinen kaapu). Välillä hän on ihan hukassa ajatustensa ja suhtautumisensa kanssa, välillä hän taas kokee yllättävää "valaistumista". Tämän kirjan lukeakseen ei tarvitse olla mitenkään uskonnollinen, ei kirjoittajakaan ollut. Mutta hirveän mielenkiintoinen ja erikoinen lukukokemus tämä kyllä oli, voisin suositella oikeastaan jokaiselle! Välillä alkoi kyllä ärsyttää miesten turmeltuneisuus, kun Jacobs valaisi miehisiä ajatuksiaan vähän liikaa, mutta muuta moitittavaa minulla ei tästä olekaan. Loistava kirja. Haluaisin lukea myös saman henkilön kirjoittaman kirjan siitä kokemuksesta, kun hän luki Encyclopaedia Britannican kannesta kanteen.

A. J. Jacobs

Lisääntyminen

En nyt voi kirjoittaa lukemistani kirjoista, koska ne ovat Turussa ja minä en, mutta ilmoitan kuitenkin, että sain iiihanan kirjan lahjaksi! Oon havitellut Stephen Kingin Duma Key:tä siitä lähtien kun se ilmestyi, ja nyt sain sen suomennetun version synttärilahjaksi :) Kiitos veli!

Agatha Christie - Kymmenen pientä neekeripoikaa / Roald Dahl - Joku kaltaisesi

Ten little niggers 1939

Otava / Suuri suomalainen kirjakerho 1971

178s.

Kuva

Tämäkään kirja ei juuri esittelyjä kaipaa. Paitsi ehkä kerron sen verran, että itse ainakin luulin aiemmin, että kirjassa ovat pääosassa nimenomaan kymmenen pientä neekeripoikaa, jotka menevät jollekin saarelle ja kuolevat yksitellen. Metsään meni sekin, mulla on aika paljon näitä harhaluuloja klassikkokirjallisuudesta!

Tätä kirjaahan on hehkutettu varsin paljon, mutta en nyt tiedä oliko se aivan sen kaiken arvoinen. Kerronnassa ei ollut kauheasti mitään ylimääräistä, selkeästi huomattavat tapahtumat vain. Henkilöt olivat ihan kiinnostavia, mutta kesti kyllä hetken, että muisti kuka on kuka. Lopputulos yllätti minut kyllä aivan täysin, olin aivan toisillä jäljillä viimeiseen asti.. Minun piti jopa lukea "selventävä" osuus kahteen kertaan ennen kuin tajusin, mistä koko jutussa on kyse. En nyt paljasta sen enempää erehdyksistäni, jos joku ei ole vielä lukenut tätä kirjaa. Ihan leppoisa ja mielenkiintoinen lukukokemus oli kyllä, mutta ei nyt niin mahdottoman erikoinen. Vaikka ratkaisu tulikin täysin puun takaa. Silti jokaisen varmaankin kannattaa lukea tämä jossain vaiheessa,

ei se ainakaan mikään mahdoton urakka tule kenellekään olemaan!

Roald Dahl - Joku kaltaisesi

Novellit kokoelmista Someone like you (1960) ja Kiss kiss (1953)

Otava / Suuri suomalainen kirjakerho 1971

198s

Kuva

Tämä Joku kaltaisesi ja Kymmenen pientä neekeripoikaa olivat samassa kirjassa, joten kirjoitan niistä nyt tällai

sen yhteispostauksen. Sain lukea siis lisää Dahlin novelleja, ja tykkäsin kyllä edelleen! Novelleja oli yhteensä 14, ja tässä oli pari samaa kuin tuossa Nahka-kokoelmassa. Teksti oli edelleen sujuvaa ja jotenkin ihanan vanhanaikasesti kirjoitettua, sitä oli huippumukava lukea ja tuli jotenkin nostalginen olo. Oikeastaan kaikki novellit päättyivät taas jotenkin kierosti tai kamalasti. En nyt muista oliko minulla jotain suosikkia, nämä olivat niin erilaisia.. Lukekaa ihmeessä joskus!

Lisää lapsia..

Ei näistä raskauskiloista pääse varmasti ikinä eroon, koska sain eilen kolmoset. Synnytys käynnistyi Turun kirjamessuilla, ja minkäs sille siinä sitten enää voi.. Kirjahyllyyni pääsi nyt siis Stieg Larssonin Millenium-trilogia (Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella, Pilvilinna joka romahti), jota oon havitellut ja kierrellyt kaupassa jo ainakin kuukauden. Loisto-pokkareiden kojulla oli tarjous 3 kahden hinnalla, joten sain kaikki kolme pokkaria 20 eurolla. Ja Akateemisessa paketti maksaa 25e!

Luulin, että tuhlaisin kirjoihin enemmän tuolla messuilla. Olin kuitenkin aika pettynyt.. Helsingin kirjamessuilla oli viime vuonna kyllä vähän parempi valikoima. Onneksi samaan aikaan oli ruokamessut, pyörin siellä aika paljon myös :) Nam, maistiaisia..

Mun oli tarkoitus tänään päivitellä blogeja ihan kunnolla, mutta koulujutut vei aikaa aika paljon, ja sitten katottiin vaan teeveetä loppuilta. Eli ehkä sitten ensi viikolla (blaablaablaa)...koitetaan!

Uusia lapsia!

Kirjahyllyni sai 15.8 uusia asukkaita, kun äitini antoi minulle nimpparilahjaksi kolme toivomaani kirjaa. Olin ympyröinyt Suuren Suomalaisen Kirjakerhon esitteestä muutaman kirjan, jotka haluaisin, mutta en uskonut, että saisin ne kaikki. Ihanaa, kiitos äiti!

Uudet asukkaat ovat:

*Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

*Kajsa Ingemarsson - Keltaisten sitruunoiden ravintola

ja

*Pirjo Saarnia - Irti makeanhimosta

Marianne-täti on myös itse ostanut huostaansa seuraavan kirjan:

*Irvine Welsh - Mestarikokkien sänkykamarisalaisuudet.

Stephen King - Carrie

Carrie 1974

Tammi 1987

206s

Carrieta on sitten kiva kiusata - se on tuollainen ujo ja kömpelö, ei osaa edes kunnolla suuttua. Opettajat ovat tosi vittumaisia kun sekaantuvat asiaan. Sen joutuu Carrie vielä maksamaan - järjestetään sille joku mahtava pila, niin että koko kaupunki saa nauraa. Mutta eivätpä tiedä Carrien koulutoverit, kenen kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei olekaan ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttääkin. Hänellä on hallussaan hyvin erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaisesksi. Se on aivan erinomainen koston apuväline. Ja eräänä kauniina kevätiltana, josta on vähällä tulla hänen elämänsä onnellisin, hän päästää sen valloilleen..."

Ihanaa että sain viimeinkin luettua tämän, kiitos Jelena lainaamisesta! En tiedä miksi ihmeessä oon sekoittanut Kingin Carrien ja Tulisilmän toisiinsa. Tulisilmän siis olen lukenut jo muutama vuosi sitten, ja ihmettelin, kun Carrie-leffa oli aiva erilainen kuin kirja. Mutta eihän ne tosiaankaan olleet sama asia.. Noh, en nyt sentään ihan hakoteillä ollut koska kirjat muistuttavat toisiaan hieman, sillä molempiin liittyy telekineettisyys. Tai itse asiassa Tulisilmän päähenkilö Charlie (tyttö!) on pyrokineettinen, mutta anyway..:)

Tykkäsin kyllä, oli hyvin perinteistä Kingiä tyyliltään ja juoneltaan. Oli hauska huomata, että jo Kingin ensimmäisessä romaanissa hänen kirjoitustyylinsä on hyvin omaleimainen. Carrien äiti oli aivan kammottava, niin uskonnollinen että se oli jo aivan sairasta. Silti se oli täysin uskottavan kuuloista, kuten myös sianveriepisodi.. Kuinka joku saattaakin tehdä sellaista?! Mulle tuli Carriesta ja toisten suhtautumisesta ja tuosta viimeisestä "kepposesta" etäisesti mieleen omat ala-asteajat, kun jouduin myös hieman halveksunnan kohteeksi.

Kirja olisi saanut olla pitempikin, mutta hyvä näin. Kaikki Kingifanit, lukekaa ihmeessä. Ja jos ette ole lukeneet yhtään Kingin kirjaa, niin aloittakaa vaikka tästä. Tämä on kuitenkin kevyimmästä päästä.

Dan Brown - Da Vinci -koodi

The Da Vinci Code 2003

WSOY 2005

520s.

Kuva

Tämä kirja ei varmaan pahemmin esittelyjä kaipaa. Olen iloinen, että saan viimeinkin palauttaa sen veljelleni, sillä minulla on ollut se lainassa varmaan jo pari vuotta. En tiedä, miksi minua ei ole kiinnostanut lukea sitä..ehkä sen takia, että se on ollut niin kauhean suosittu viime vuosina. Nyt kuitenkin tartuin siihen, ja ihmettelen, miksi en tosiaan ole viitsinyt lukea tätä aikaisemmin. Sehän oli loistava! Luin kirjaa jokaisessa pikku välissä missä vain ehdin, se oli niin sujuvasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Harmittaa vaan, kun minun hallussani oleva kirja ei ole se kuvitettu versio, se antaisi vielä enemmän. Ainut asia mikä ärsytti oli se, miten loppuun oli pitänyt tunkea romanttinen kohtaus. Koko kirjassa ei pahemmin viitattu mihinkään kovin suureen romantiikkaan Robertin ja Sophien välillä, mutta sitten loppuun piti tunkea sellainen kohtaus...mrrrrr! Ärsyttää, ihan samalla lailla kuin Slumdog Millionairen lopussa. Noh, muuten kirja oli tosi hyvä, ja haluaisin lukea myös Enkelit ja demonit. Ja jos joku ei tätä ole vielä lukenut, niin suosittelen kyllä!

Joe Hill - Sydämen muotoinen rasia

Heart-Shaped Box 2007

Tammi 2008

394s.

Kuva

"Jude Coyne on ikääntyvä death-metal-muusikko, jonka kiinnostus makaaberiin ja yliluonnolliseen on hyvin fanien tiedossa. Kannibaalien keittokirjat ja käytetyt hirttosilmukat alkavat kuitenkin tuntua kesyiltä, kun Jude huomaa ilmoituksen netissä huutokaupattavasta sielusta. Tuhannella dollarilla Judesta tulee kuolleen miehen haamun ylpeä omistaja.

Juden ovelle tuodaan sydämen muotoinen rasia. Rasiasta löytyy kuolleen miehen puku, jonka mukana rauhattoman sielun on luvattu saapuvan. Judea lähinnä huvittaa: häntä eivät ole jääneet vainoamaan sen paremmin väkivaltainen isä, hylätyt rakastajat kuin petetyt bändikaveritkaan – mitä yksi vanhuksen sielu hänelle mahtaisi?

Mutta sitten haamu onkin kaikkialla. Se kykenee tekemään itsensä näkyväksi mitä epämiellyttävimmillä hetkillä. Ja se on tosissaan. Se kutsuu Judea mukaansa yöpuolen tielle. Ja kun se heiluttaa hypnoottista partaveitsen teräänsä, Jude ei voi olla seuraamatta perässä."

Tästäkin kirjasta innostuin jonkin kirja-arvostelun perusteella. Täytyy sanoa, että odotin kyllä enemmän..ehkä sen takia, että kirjaa aloitellessani kuulin, että Joe Hill on Stephen Kingin poika. Kyllähän siinä on odotuksia, kun isä on niin loistava kirjoittaja! Havaitsin kirjoitustyylissä kyllä samantyylisyyttä.

Aiheenahan tämä oli tosi kiinnostava, mutta jo reilusti alle puolen välin ihmettelin, että miten Hillillä riittää asiaa koko kirjan pituudelta. Tuntui, että alussa tapahtui kaikki kertomisen arvoinen.. Onneksi olin taas kerran väärässä. Loppuosakin oli ihan kiinnostava ja mukaansatempaava, oli vaikea lopettaa lukemista. Silti tarina saattoi olla ehkä hieman turhan pitkitetty.. Kiinnyin Georgiaan kovasti, vaikka aluksi hän vaikutti vain typerältä inisevältä pimulta.

Mulla ei nyt ollenkaan kulje ajatus, koska oon vähän kipeä. Lukemisestakin on jo jonkin aikaa.. Mutta kaiken kaikkiaan tämä oli ihan kiva kirja, ei nyt mitenkään karmiva, mutta ihan kiinnostava. Ja Joe Hillistä tulee varmasti vielä oikein hyvä kirjailija.

Paulo Coelho - Paholainen ja neiti Prym

O demônio e a Srta. Prym 2000

Bazar 2002

177s.

Kuva

Siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne.. Se taas johtuu siitä, että olen viimeinkin muuttanut Turkuun ja opiskelut on alkanut, ja kaikki vie ihan kamalasti aikaa. Koitan nyt kuitenkin vähän kunnostautua :)

"Ahneuden, pelkuruuden ja pelon riivaama yhteisö. Mies, jota vainoavat hänen tuskallisen menneisyytensä haamut. Nuori nainen, joka etsii onnea. Yhden viikon aikana he kaikki joutuvat pohtimaan elämää, kuolemaa ja valtaa, ja kaikkien täytyy valita oma tiensä. Valitsevatko he hyvän vai pahan?"

Olen jo vaikka kuinka kauan halunnut lukea jonkin Paulo Coelhon kirjan, ja taisin valita tämän parin ihan tyytyväisen kirja-arvostelun ja hienon kannen perusteella. Toki kirjan aihekin vaikutti kiinnostavalta. Kylään saapuvalla miehellä on siis mukanaan kymmenen kultaharkkoa, jotka hän lupaa lahjoittaa kyläläisille, jos he murhaavat jonkun keskuudestaan viikon aikana. Hän haluaa selvittää, ovatko ihmiset pohjimmiltaan hyviä vai pahoja.

Pelkäsin, että teksti olisi vaikeatajuista, moniselitteistä ja liian "hienoa" minulle, mutta tätä oli aika helppo lukea. Minulla on myös ollut sellainen käsitys, että Coelhon kirjoja ymmärtääkseen täytyy olla "suuri ajattelija", millainen siis itse en tosiaankaan ole, mutta kyllä minä tästä kirjasta sain ihan tarpeeksi irti, oli hyvin positiivinen lukukokemus. Mielenkiintoista aihetta kirja kyllä käsittelee.. Lukiessa tuli mieleen sanonta "tilaisuus tekee varkaan".

Haluaisin lukea lisää Coelhon kirjoja jo pelkästään senkin takia, että hän vaikutti eräässä dokumentissa niin sympaattiselta ja ihanalta, ja lisäksi nämä Bazarin kannet ovat huippukauniita. Seuraavaksi tahtoisin ottaa käsittelyyn Veronika päättää kuolla, mutta omassa hyllyssä lojuva Alkemisti taitaa kyllä kiilata edelle. Olen nimittäin päättänyt, että en saa lainata Turun kirjastosta kirjoja ennen kuin olen lukenut nuo omat..huh.

Patrick Süskind - Parfyymi: erään murhaajan tarina

Das Parfüm

Die Geschichte eines Mörders 1985

Otava 1986

302s

Kuva

"Jean-Baptiste Grenouille syntyy vuonna 1738 Pariisin kalatorin jätteiden keskelle. Muista ihmisistä tulokas poikkeaa siinä, ettei hän itse tuoksu miltään. Toisaalta hänen hajuaistinsa on ylivertainen, sen avulla hän hahmottaa maailmaansa, kulkee pimeässä kuin pivällä, se määrää hänen tunteistaan ja himoistaan. Hän on orpo, vieroksuttu kummajainen maailmassa, jossa ihmiset käyttävät nenäänsävain ilmaa hengittääkseen ja luulevat näkevänsä kaiken pelkillä silmillään. Grenouille on mestari hajujen katoavaisessa maailmassa. Hän vetäytyy erämaan yksinäisyyteen ja luoitselleen oman hajun. Palattuaan ihmisten ilmoille hän haluaa luoda parfyymin, enkelin tuoksun, jolla voisi hallita koko maailmaa, lumota kaikki ihmiset. Ja hän onnistuu, vaikka päämäärään päästäkseen hänen on murhattava 25 ihanaa neitsyttä. Mutta hänen voittonsa on tyhjä, sillä kymmentuhantisen ihmisjoukon palvoessa häntä hän ymmärtää, että vain vihalla on merkitystä."

Viimeinkin sain luettua tämän! Hitaus ei kyllä ollut kirjan vika, vaan tässä on ollut kaikenlaista häslinkiä muuttojärjestelyiden kanssa. Tämä oli minulle läheinen kirja, sillä minulla on tavallista herkempi hajuaisti ja hahmotan maailmaa pitkälti hajujen kautta. Sellaisesta nenästä kuin Grenouillella voi tosin vain unelmoida.. Kirja oli kyllä kiinnostava, mutta ei niin loistava kuin ehkä odotin. Luulin, että murhat olisivat suuremmassa osassa, mutta niitä alkoi sattua vasta kirjan loppupuolella. Eivätkä ne olleet kovin raakoja. Ylipäänsä kirjan loppu oli jotain aivan muuta, mitä olin odottanut. Koruttomampi. Baldinin monologi oli puuduttavaa luettavaa, onneksi sitä ei kestänyt kauan, enkä pahemmin innostunut "suuren Grenouillen" puheistakaan. Oli mahtavaa, kuinka Grenouille meni niin sekaisin neitsyiden tuoksusta..ja oli nimenomaan kiinnostunut vain tuoksusta, ei tytöistä eikä heidän neitsyydestään konkreettisesti.

Oli mielenkiintoista lukea eri tuoksuista ja niiden aistimisesta ja parfyymien valmistamisesta. Tuli sellainen olo, että kunpa Jean-Baptiste Grenouille voisi valmistaa minulle oman, huumaavaan tuoksun.. Voisin ehkä koittaa lukea tämän joskus saksaksi. Elokuvan tahtoisin seuraavaksi nähdä, siinä on niin upea kansikin.

Hieno kirja!

Kaksi huonetta ja heittiö

Ulla Koukkari-Anttonen, Terhi Riitijoki

Atena 2009

96s

Kuva

Suomenoppijoiden sutkauksia

Kerrassaan loistava kirja! Tähänhän ovat siis suomea toisena kielenä opettavat Koukkari-Anttonen ja Riitijoki keränneet suomenopiskelijoiden kielikömmähdyksiä ja muita ongelmia kulttuuriin liittyen. "Kirjan tarkoituksena ei ole nauraa oppijalle - kukaan ei voi puhua mitään kieltä hyvin ennen kuin on puhunut sitä pitkän aikaa huonosti - vaan nauraa yhdessä." Kirjassa on myös suomalaisten kielikömmähdysiä.

Lipsahdukset ovat tosi huvittavia ja inhimillisiä, ja lukiessa huomaa, että suomen kieli tosiaan saattaa olla hieman vaikea ulkomaalaisille :) Eihän sitä itsekään kaikkea osaa, en minä ainakaan vieläkään tiedä, sanotaanko Kaustisille, Kaustisiin vai kenties Kaustiseen (itse sanoisin ehkä kuitenkin Kaustisiin).

Varsinainen hyvän mielen kirjanen! Olen halunnut lukea tämän jo jonkin aikaa, ja tämä onneksi löytyi kirjastosta. Aivan mahtava lahjakirja!

"Huomenna minun anoppi ja sinappi tulevat kylään."

"Agricola oli varmasti humalassa silloin, kun hän kirjoitti suomen kielen."

"Jos Agricola ei olisi jo kuollut, niin minä kyllä tappaisin hänet."

"Suomea aksentilla puhuva ulkomaalaisen oloinen matkustaja kysyy bussissa:

- Meneekö tämä bussi keskustaan?

- I don't speak English, vastaa vaivautunut suomalaisbussinkuljettaja englanniksi."

Lukekaa!

Elokuva: Taru Sormusten Herrasta - Sormuksen ritarit

The Lord of the Rings - The Fellowship of the Ring 2001

Ohjaus: Peter Jackson

Pääosissa: Elijah Wood, Sean Astin, Dominic Monaghan, Billy Boyd,

Ian McKellen, Viggo Mortensen, Orlando Bloom, John Rhys-Davies

Yllätyin hieman, kun tämä tulee taas telkusta, mutta ei se kyllä haittaa ollenkaan. Kenties upein elokuva(trilogia) ikinä.. Onnekseni luin kirjan vasta näiden katsomisen jälkeen, pystyn nauttimaan molemmista ilman että harmittaisi, jos elokuvatoteutus poikkeaisi täysin omasta päänsisäisestä LotR-maailmasta.

Maisemat ovat aivan mahdottoman upeita.. Uskomatonta, että tuollaista on oikeasti olemassa. Ja silmäniloa riittää myös näyttelijöissä, onhan Orlando Bloom Legolaksena hyvännäköinen, Aragorn on karun komea ja tuossa kuvassa on oma suosikkini Haldir, joka tosin vain vilahtaa elokuvassa.

Koko tarina on niin uskomaton, että en osaa sanoa siitä oikein mitään. Gandalf on upea hahmo, ja hänestä tulee väkisinkin Dumbledore mieleen. Arwenista en ole ikinä pitänyt ja tuskin tulen pitämäänkään, Liv Tyler näyttää jotenkin niin epämiellyttävältä.. Klonkku on toteuttu mainiosti!

Hmm, en osaa sanoa mitään muuta..ylistyssanoja kuitenkin riittäisi! Jos joku ei ole näitä elokuvia vielä nähnyt, niin suosittelisin todellakin katsomaan.

Elokuva: Deep Blue Sea

1999

Ohjaus: Renny Harlin

Pääosissa: Saffron Burrows, Thomas Jane, Samuel L. Jackson, Jacqueline McKenzie, LL Cool J, Michael Rapaport, Stellan Skarsgård, Aida Turturro

Loistavaa, että tämä tuli taas telkusta! Oon metsästänyt tätä jo jonkin aikaa kauppojen dvd-aleloodista, mutta ei kyllä ole näkynyt missään. Sanokoot kriitikot mitä hyvänsä, mutta mun mielestä tämä on varsin loistava leffa. Hitsi kun jännitti joissain kohdissa, vaikka oon katsonut tämän jo muutamaan kertaan.. Kaikki veteen sijoittuvat elokuvat on hieman pelottavia, koska meri nyt ei ole mikään turvallisuutta huokuva tapahtumapaikka. Ja olihan ne hait aika kamalia, vaikka joissain kohdissa näkyi kyllä tosi selvästi tönkkö tietokonetoteutus.

Ärsyttää, kun melkein kaikkiin leffoihin pitää tunkea joku typerä rakkaustarina. Tässäkin oli tuon kuvassa olevan naisen ja sen välinpitämättömän miekkosen välillä vispilänkauppaa, huoh..ihan turha lisä. Mun mielestä Slumdog Millionairessakin oli ihan turha se rakkaustarina, kun se pidettiin mukana loppuun asti. Luulin olevani romanttinen, mutta olen kai erehtynyt..?8) Tarkoitan vain sitä, että jos on toimintaleffa, niin olkoon siinä sitten vain toimintaa. Jos on jännitysleffa, niin ei siinä ole pakko olla rakkautta. Romanttiset komediat sun muut saa kyllä sitten ihan luvan kanssa olla sitä pullollaan.

Olennaisin sanottava oli kuitenkin se, että tämä on hyvä leffa, ja on kivaa kun teeveestä tulee välillä vähän harvemminkin nähtyjä elokuvia.

Nina Pitkänen - Himasta

Otava 2004

149s.

Kuva

"Tuhat ja yksi käytännön neuvoa kotoa muuttavalle, pelastusrengas uusavuttomalle, vinkkejä ekologiselle eläjälle"

Tämä kirja on ollut mulla lainassa kirjastosta jo varmaan viisi kertaa, mutta nyt vasta sain luettua sen. Ensinnäkin kirjan rakenne ja sivut on jotenkin tosi ärsyttävät ja tylsät, eivät sinänsä innosta lukemaan. Toisekseen mua on aiemmin ahdistanut epätietoisuus koko kotoamuuton onnistumisesta, niin ei ehkä siksi ole innostanut lukea. Nyt kuitenkin tartuin tähän kirjaan, kun kämppä ja opiskelupaikka on varmoja eikä tarvitse enää hermoilla:)

Teksti oli yllättävänkin miellyttävää luettavaa, mutta "henkilökohtaiset kokemukset" siellä täällä alkoi ottaa päähän jossain vaiheessa, kun melkein kaikissa käytettiin ärsyttävän kuuloista puhekieltä. Oikeastaan mitään uutta tämä kirja ei minulle tarjonnut, koska olin juuri ennen tätä lukenut Kotihommat haltuun. Ihan kiva perusopas, mutta en nyt suosittelisi tätä välttämättä ostamaan esim. lahjaksi kotoa muuttavalle, kauniimminkin tehtyjä löytyy takuulla kaupoista. Sivut irtoilivat ihan mahdottomasti, jouduin teippaamaan melkein puolet kirjasta! Toivottavasti en joudu korvaamaan kirjastolle mitään.

Lyhyesti, oli vähän turha kirja minulle. Mutta jos ei tiedä mistään mitään, niin on tästä varmasti hyötyä! Onhan tässä pieneen pakettiin koottu aika paljon olennaista tietoa. Ulkonäöstä tosin iso miinus..

Elokuva: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Harry Potter and the Half-Blood Prince 2009

Ohjaus: David Yates

Pääosakolmikko: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson

Oi, viimeinkin pääsin katsomaan tämän! Pelkäsin jo, että en pääsisi ollenkaan teatteriin katsomaan tätä, jos se ei saapuisi tänne ennen kuin muutan Turkuun, ja olisi jo häipynyt Turusta siinä vaiheessa. Taas tämä meidän pikkuinen elokuvateatteri yllätti, Ice Age taisi olla jopa ensi-illassa.

Rakastan Potter-kirjoja yli kaiken, ja mun suhtautuminen leffoihin on ollut aika epätyytymätön. Viides leffa (Feeniksin kilta) kuitenkin muutti kaiken, se oli mun mielestä itse asiassa tosi hyvä! Eikä tämäkään pettänyt, omituinen tunne kun ei keksi paljon mitään valitettavaa vaan on tyytyväinen leffaan. Se oli _ihan oikeasti_ hyvä. Minun mielestä. Asiaa toki auttoi se, että mulla ei ole nyt ihan kristallinkirkkaana muistissa kaikkia kirjan tapahtumia..

Mietin jo kirjaa lukiessa, että sitä luolakohtausta ei kyllä takuulla saada tehtyä kovin loisteliaasti..mutta ei se ihan täysi katastrofikaan ollut. Se on mun mielestä kyllä yksi makeimpia kohtauksia, mitä kirjoissa on ikinä ollut. Leffassa ne zombiukot näytti ihan Klonkuilta.. Dumbliksen tulimeri oli kyllä aika hieno, vaikkakin aluksi aika typerän epäaidon näköinen. Ja Draco näytti herkulta niin kuin aina, varsinkin puku päällä!;) Harmikseni Lucius ei vilahtanutkaan leffassa. Kirjassa en pidä pahiksista, mutta leffassa ne on aika hot..mmm.

Suhtautumista leffoihin auttaa kovasti sekin, että oon nyt alkanut sietää Radcliffeä. Ensimmäiset neljä leffaa inhosin sitä kuin ruttoa, mutta nyt se on mun mielestä jo ihan hyvä. Hermionen ja Ronin näyttelijöistä oon tykännyt aina, ja Hagrid on valtavan ihana ja Dumbledore..se on mulle sen verran tärkeä henkilö, että kyllä siinä silmät kastui. Ei nyt ihan kuitenkaan tulvineet yli äyräiden :) Oli tosi hienosti tehty loppu..

Ainiin, Kuhnusarvio ei ollut sellanen kuin aattelin. Mun kuvitelmissa se oli lyhyt ja paaaljon lihavampi. Ja hyväntuulisempi. Mutta kaikkea ei voi saada. Oli typerä suomenataja taas tuolla leffalla muuten.. Välillä Kuhnusarvio oli suomennettu "Kuhnusarvi"! Ärrh.. Ja pitäjää kutsuttiin maalivahdiksi, haloo?!? Kyllä se suomentaja kuitenkin oli kirjoja lukenut, kun oli osannut suomentaa kuitenkin monet muut asiat oikein, kuten Unbreakable Vow:n Rikkumattomaksi valaksi, ja rikkokirit sun muut. Ärsyttää vaan tuollaiset pikkuvirheet, kun on suuri Potter-fani :< Mutta minä siis pidin leffasta!

Tajusin uudestaan lukiessani, että oon kirjoittanut "epätyytymätön". Mikä se sellainen sana muka on..Tyytymätön olen ollut;)