Uusia lapsia!

Kirjahyllyni sai 15.8 uusia asukkaita, kun äitini antoi minulle nimpparilahjaksi kolme toivomaani kirjaa. Olin ympyröinyt Suuren Suomalaisen Kirjakerhon esitteestä muutaman kirjan, jotka haluaisin, mutta en uskonut, että saisin ne kaikki. Ihanaa, kiitos äiti!

Uudet asukkaat ovat:

*Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

*Kajsa Ingemarsson - Keltaisten sitruunoiden ravintola

ja

*Pirjo Saarnia - Irti makeanhimosta

Marianne-täti on myös itse ostanut huostaansa seuraavan kirjan:

*Irvine Welsh - Mestarikokkien sänkykamarisalaisuudet.

Stephen King - Carrie

Carrie 1974

Tammi 1987

206s

Carrieta on sitten kiva kiusata - se on tuollainen ujo ja kömpelö, ei osaa edes kunnolla suuttua. Opettajat ovat tosi vittumaisia kun sekaantuvat asiaan. Sen joutuu Carrie vielä maksamaan - järjestetään sille joku mahtava pila, niin että koko kaupunki saa nauraa. Mutta eivätpä tiedä Carrien koulutoverit, kenen kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei olekaan ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttääkin. Hänellä on hallussaan hyvin erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaisesksi. Se on aivan erinomainen koston apuväline. Ja eräänä kauniina kevätiltana, josta on vähällä tulla hänen elämänsä onnellisin, hän päästää sen valloilleen..."

Ihanaa että sain viimeinkin luettua tämän, kiitos Jelena lainaamisesta! En tiedä miksi ihmeessä oon sekoittanut Kingin Carrien ja Tulisilmän toisiinsa. Tulisilmän siis olen lukenut jo muutama vuosi sitten, ja ihmettelin, kun Carrie-leffa oli aiva erilainen kuin kirja. Mutta eihän ne tosiaankaan olleet sama asia.. Noh, en nyt sentään ihan hakoteillä ollut koska kirjat muistuttavat toisiaan hieman, sillä molempiin liittyy telekineettisyys. Tai itse asiassa Tulisilmän päähenkilö Charlie (tyttö!) on pyrokineettinen, mutta anyway..:)

Tykkäsin kyllä, oli hyvin perinteistä Kingiä tyyliltään ja juoneltaan. Oli hauska huomata, että jo Kingin ensimmäisessä romaanissa hänen kirjoitustyylinsä on hyvin omaleimainen. Carrien äiti oli aivan kammottava, niin uskonnollinen että se oli jo aivan sairasta. Silti se oli täysin uskottavan kuuloista, kuten myös sianveriepisodi.. Kuinka joku saattaakin tehdä sellaista?! Mulle tuli Carriesta ja toisten suhtautumisesta ja tuosta viimeisestä "kepposesta" etäisesti mieleen omat ala-asteajat, kun jouduin myös hieman halveksunnan kohteeksi.

Kirja olisi saanut olla pitempikin, mutta hyvä näin. Kaikki Kingifanit, lukekaa ihmeessä. Ja jos ette ole lukeneet yhtään Kingin kirjaa, niin aloittakaa vaikka tästä. Tämä on kuitenkin kevyimmästä päästä.

Dan Brown - Da Vinci -koodi

The Da Vinci Code 2003

WSOY 2005

520s.

Kuva

Tämä kirja ei varmaan pahemmin esittelyjä kaipaa. Olen iloinen, että saan viimeinkin palauttaa sen veljelleni, sillä minulla on ollut se lainassa varmaan jo pari vuotta. En tiedä, miksi minua ei ole kiinnostanut lukea sitä..ehkä sen takia, että se on ollut niin kauhean suosittu viime vuosina. Nyt kuitenkin tartuin siihen, ja ihmettelen, miksi en tosiaan ole viitsinyt lukea tätä aikaisemmin. Sehän oli loistava! Luin kirjaa jokaisessa pikku välissä missä vain ehdin, se oli niin sujuvasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Harmittaa vaan, kun minun hallussani oleva kirja ei ole se kuvitettu versio, se antaisi vielä enemmän. Ainut asia mikä ärsytti oli se, miten loppuun oli pitänyt tunkea romanttinen kohtaus. Koko kirjassa ei pahemmin viitattu mihinkään kovin suureen romantiikkaan Robertin ja Sophien välillä, mutta sitten loppuun piti tunkea sellainen kohtaus...mrrrrr! Ärsyttää, ihan samalla lailla kuin Slumdog Millionairen lopussa. Noh, muuten kirja oli tosi hyvä, ja haluaisin lukea myös Enkelit ja demonit. Ja jos joku ei tätä ole vielä lukenut, niin suosittelen kyllä!

Joe Hill - Sydämen muotoinen rasia

Heart-Shaped Box 2007

Tammi 2008

394s.

Kuva

"Jude Coyne on ikääntyvä death-metal-muusikko, jonka kiinnostus makaaberiin ja yliluonnolliseen on hyvin fanien tiedossa. Kannibaalien keittokirjat ja käytetyt hirttosilmukat alkavat kuitenkin tuntua kesyiltä, kun Jude huomaa ilmoituksen netissä huutokaupattavasta sielusta. Tuhannella dollarilla Judesta tulee kuolleen miehen haamun ylpeä omistaja.

Juden ovelle tuodaan sydämen muotoinen rasia. Rasiasta löytyy kuolleen miehen puku, jonka mukana rauhattoman sielun on luvattu saapuvan. Judea lähinnä huvittaa: häntä eivät ole jääneet vainoamaan sen paremmin väkivaltainen isä, hylätyt rakastajat kuin petetyt bändikaveritkaan – mitä yksi vanhuksen sielu hänelle mahtaisi?

Mutta sitten haamu onkin kaikkialla. Se kykenee tekemään itsensä näkyväksi mitä epämiellyttävimmillä hetkillä. Ja se on tosissaan. Se kutsuu Judea mukaansa yöpuolen tielle. Ja kun se heiluttaa hypnoottista partaveitsen teräänsä, Jude ei voi olla seuraamatta perässä."

Tästäkin kirjasta innostuin jonkin kirja-arvostelun perusteella. Täytyy sanoa, että odotin kyllä enemmän..ehkä sen takia, että kirjaa aloitellessani kuulin, että Joe Hill on Stephen Kingin poika. Kyllähän siinä on odotuksia, kun isä on niin loistava kirjoittaja! Havaitsin kirjoitustyylissä kyllä samantyylisyyttä.

Aiheenahan tämä oli tosi kiinnostava, mutta jo reilusti alle puolen välin ihmettelin, että miten Hillillä riittää asiaa koko kirjan pituudelta. Tuntui, että alussa tapahtui kaikki kertomisen arvoinen.. Onneksi olin taas kerran väärässä. Loppuosakin oli ihan kiinnostava ja mukaansatempaava, oli vaikea lopettaa lukemista. Silti tarina saattoi olla ehkä hieman turhan pitkitetty.. Kiinnyin Georgiaan kovasti, vaikka aluksi hän vaikutti vain typerältä inisevältä pimulta.

Mulla ei nyt ollenkaan kulje ajatus, koska oon vähän kipeä. Lukemisestakin on jo jonkin aikaa.. Mutta kaiken kaikkiaan tämä oli ihan kiva kirja, ei nyt mitenkään karmiva, mutta ihan kiinnostava. Ja Joe Hillistä tulee varmasti vielä oikein hyvä kirjailija.

Paulo Coelho - Paholainen ja neiti Prym

O demônio e a Srta. Prym 2000

Bazar 2002

177s.

Kuva

Siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne.. Se taas johtuu siitä, että olen viimeinkin muuttanut Turkuun ja opiskelut on alkanut, ja kaikki vie ihan kamalasti aikaa. Koitan nyt kuitenkin vähän kunnostautua :)

"Ahneuden, pelkuruuden ja pelon riivaama yhteisö. Mies, jota vainoavat hänen tuskallisen menneisyytensä haamut. Nuori nainen, joka etsii onnea. Yhden viikon aikana he kaikki joutuvat pohtimaan elämää, kuolemaa ja valtaa, ja kaikkien täytyy valita oma tiensä. Valitsevatko he hyvän vai pahan?"

Olen jo vaikka kuinka kauan halunnut lukea jonkin Paulo Coelhon kirjan, ja taisin valita tämän parin ihan tyytyväisen kirja-arvostelun ja hienon kannen perusteella. Toki kirjan aihekin vaikutti kiinnostavalta. Kylään saapuvalla miehellä on siis mukanaan kymmenen kultaharkkoa, jotka hän lupaa lahjoittaa kyläläisille, jos he murhaavat jonkun keskuudestaan viikon aikana. Hän haluaa selvittää, ovatko ihmiset pohjimmiltaan hyviä vai pahoja.

Pelkäsin, että teksti olisi vaikeatajuista, moniselitteistä ja liian "hienoa" minulle, mutta tätä oli aika helppo lukea. Minulla on myös ollut sellainen käsitys, että Coelhon kirjoja ymmärtääkseen täytyy olla "suuri ajattelija", millainen siis itse en tosiaankaan ole, mutta kyllä minä tästä kirjasta sain ihan tarpeeksi irti, oli hyvin positiivinen lukukokemus. Mielenkiintoista aihetta kirja kyllä käsittelee.. Lukiessa tuli mieleen sanonta "tilaisuus tekee varkaan".

Haluaisin lukea lisää Coelhon kirjoja jo pelkästään senkin takia, että hän vaikutti eräässä dokumentissa niin sympaattiselta ja ihanalta, ja lisäksi nämä Bazarin kannet ovat huippukauniita. Seuraavaksi tahtoisin ottaa käsittelyyn Veronika päättää kuolla, mutta omassa hyllyssä lojuva Alkemisti taitaa kyllä kiilata edelle. Olen nimittäin päättänyt, että en saa lainata Turun kirjastosta kirjoja ennen kuin olen lukenut nuo omat..huh.