Stephen King - Carrie

Carrie 1974

Tammi 1987

206s

Carrieta on sitten kiva kiusata - se on tuollainen ujo ja kömpelö, ei osaa edes kunnolla suuttua. Opettajat ovat tosi vittumaisia kun sekaantuvat asiaan. Sen joutuu Carrie vielä maksamaan - järjestetään sille joku mahtava pila, niin että koko kaupunki saa nauraa. Mutta eivätpä tiedä Carrien koulutoverit, kenen kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei olekaan ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttääkin. Hänellä on hallussaan hyvin erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaisesksi. Se on aivan erinomainen koston apuväline. Ja eräänä kauniina kevätiltana, josta on vähällä tulla hänen elämänsä onnellisin, hän päästää sen valloilleen..."

Ihanaa että sain viimeinkin luettua tämän, kiitos Jelena lainaamisesta! En tiedä miksi ihmeessä oon sekoittanut Kingin Carrien ja Tulisilmän toisiinsa. Tulisilmän siis olen lukenut jo muutama vuosi sitten, ja ihmettelin, kun Carrie-leffa oli aiva erilainen kuin kirja. Mutta eihän ne tosiaankaan olleet sama asia.. Noh, en nyt sentään ihan hakoteillä ollut koska kirjat muistuttavat toisiaan hieman, sillä molempiin liittyy telekineettisyys. Tai itse asiassa Tulisilmän päähenkilö Charlie (tyttö!) on pyrokineettinen, mutta anyway..:)

Tykkäsin kyllä, oli hyvin perinteistä Kingiä tyyliltään ja juoneltaan. Oli hauska huomata, että jo Kingin ensimmäisessä romaanissa hänen kirjoitustyylinsä on hyvin omaleimainen. Carrien äiti oli aivan kammottava, niin uskonnollinen että se oli jo aivan sairasta. Silti se oli täysin uskottavan kuuloista, kuten myös sianveriepisodi.. Kuinka joku saattaakin tehdä sellaista?! Mulle tuli Carriesta ja toisten suhtautumisesta ja tuosta viimeisestä "kepposesta" etäisesti mieleen omat ala-asteajat, kun jouduin myös hieman halveksunnan kohteeksi.

Kirja olisi saanut olla pitempikin, mutta hyvä näin. Kaikki Kingifanit, lukekaa ihmeessä. Ja jos ette ole lukeneet yhtään Kingin kirjaa, niin aloittakaa vaikka tästä. Tämä on kuitenkin kevyimmästä päästä.